Ensin kuopassa olevat kivet kuumennetaan...
...kuumien kivien paalle laitetaan ruokaa koreissa...
...useita kerroksia...
...kiville heitetaan vetta, etta saadaan kunnon loylyt...
...ja koko komeus peitetaan marilla matoilla ja pressuilla....
...ja paalle heitetaan multaa.
2,5 tunnin saunomisen jalkeen ruoka on valmis...
...ja se syodaan koreista sormin. Mina tosin fuskasin ja kaytin haarukkaa.
Lake Aniwhenualta jatkettiin Whakahoroon, mutta matkanvarrella poikettiin Taupossa toteuttamassa mun yks unelma. Ihan kun taa koko reissu ei olis ollut yhta unelmaa. :D Mutta vahan lisamaustetta elamaan ja reissailuun toi laskuvarjohyppy! Ihana isi halus lahjottaa mulle vahan reissurahaa lahestyvan syntymapaivan (apua!) kunniaksi. Tarina ei kerro, olisiko lahjus jaanyt saamatta, jos isi olis tiennyt, mita rahoilla teen. :D
Pelottavinta koko jutussa oli nousta pienen pieneen koneeseen!
Mutta konen oli pinkki! Eihan mikaan pinkki voi olla pelottavaa.
Okei, ehka vahan jannitti...
...mut ei voi peruu!
Kiitos isi!
Niin siistia! Minuutti vapaapudotusta.
Nakymat Lake Taupolle.
Ihanaa leijailua :)
Ja pehmea lasku.
Ihan mahtava kokemus! Leijailin viela pari paivaa hypyn jalkeenkin. Kunnes diagnosoin itelleni laskuvarjohypyn jalkeisen masennuksen. Tajusin etta tasta on paha laittaa paremmaks. Mita ma nyt teen? Tuntuuko enaa mikaan miltaan? Yks kaveri sano, etta seuraava askel on hypata yksin, ilman tota tandem-kaveria siis. Noni! Kuulostaa tarpeeks pelottavalta, eli eikun rahaa saastamaan! Mutta ei hataa mummit ja kummit, ei tule tapahtumaan tan reissun aikana. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti