Uusi-Seelanti, osa 4

Queenstownissa erkaannuin bussiseurueesta ja lahdin viinitilalle hommiin. Ihan hyva pitaa pieni tauko reissaamisesta, on nimittain melko rankkaa nahda ja kokea niin paljon uutta joka paiva! :D Taalla on aivan ihanaa. Pieni elakelaispariskunnan harrastus-viinitila jarven rannalla vuorten ymparoimana. Muutaman tunnin tyota vastaan saan asua ja syoda ilmaseks ja vapaa-ajalla kiertelen taalla ihanissa maisemissa.

Uusi-Seelanti, osa 3

Laskuvarjohypyn jalkeinen elama alkoi kauniissa maisemissa, Tongariron kansallispuistossa tulivuorten keskella. Herattiin aamulla aikasin ja luvassa oli "kevyt" aamulenkki, Tongariro crossing 19,4km. Ei kuulosta pahalta, mutta kun sen parikyt kilsaa kiipeilee vuorilla ja kay muutaman kilsan sivupoluilla niin oli se vahan rankka.

 Aamulla oli kylma! Mittari lahentelee nollaa aamusin, ennen ku aurinko nousee.

 Mutta vuorta kohti lahdettiin ja nopeestihan siina lammin tuli.

Devil's staircase

  Noustiin portaita noin 45 minuutia, mutta ei, se ei ollut niin rankka kun porukka etukateen pelotteli...

 ...rankinta oli kiiveta pehmeessa hiekassa ilman portaita, kun joka askeleella valu viis askelta taaksepain! 

 Mutta huipulla oli kivaa ja kaunista! :D

Tongarirosta ajettiin Uuden-Seelannin paakaupunkiin Wellingtoniin. Matkalla tosin pysahdyttiin heittamaan saapasta. Bussikuski tiesi kertoa, etta niin miesten kuin naistenkin saappaanheiton mailmanennatykset on suomalaisten nimissa. Taahan aiheutti mulle hirveet paineet bussin ainoona suomalaisena. Liian kovat paineet, ei paa kestanyt, enka saanut mainetta ja mammonaa. Mun heittojen jalkeen kukaan ei varmaankaan usko, etta suomalaiset oikeesti dominoi tata lajia. Mutta ihan kivaa mulla silti oli. :D

Wellingtonissa tehtiin pieni kaupunkikierros ja kaytiin museossa testaamassa maanjaristyssimulaattori -talo. Ei ollut kovin voimakas, mutta toivotaan, ettei tarvii oikeeta todistaa. 

Wellingtonista mentiin lautalla Etelasaarelle. Matkalla kohti Abel Tasmanin kansallispuistoa pysahdyttiin maistelemaan viineja. Ei kay tylsaks pitkat paivat bussissa, kun on kaikenlaisia ohjelmanumeroita matkanvarrella. :D

 Abel Tasmanissa saatiin taas patikoida ihanissa maisemissa.

Myos Punakaiki oli ihastuttava. Nahtiin pancake rocksit eli pannukakkukivet ja asuttiin ihastuttavissa mokeissa sademetsassa.

Etten liikaa vierotu lumesta ja jaasta, tilasin helikopterikyydin Franz Josef -jaatikolle. Eka kerta helikopterin kyydissa vahan jannitti, mutta ei se ollutkaan niin pelottavaa kuin pienkoneesa. Oikein tasaista ja turvallista menoa. 

 Piikin kenkiin niin ei liukastu :D

Jaatikko elaa ja liikkuu jatkuvasti, joten oppailla on hakku mukana uusien askelmien tekemiseen

 Jaatikkomuotia parhaimmillan. Oon hajottanut reissussa jo kahdet auronkolasit niin nyt ostelen vaan tallasia kahen dollarin motiluomuksia.

 Paluumatkalla ihailin maisemia etupenkilta!

Franz Josefin jalkeen ajettiin Wanakan kautta Queenstowniin. Matkalla kaytiin ihastelemassa mm. Lake Mathiesonia, vesiputousta ja blue poolseja.