Uusi-Seelanti, osa 5

Viinitilalta matka jatkui kohti mt. Cookia, Uuden-Seelannin korkeinta vuorta (3724m). Ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa luontoäiti ei ollut mun puolella ja sää oli sateinen ja sumuinen. Niin sumuinen, ettei nähty jättimäistä vuorta, vaikka se nökötti siinä nenän edessä. Ei päästy patikoimaan, joten jäätiin hostellille juomaan punaviiniä.

"Näkymä" mt Cookille. :D

 

 Illalla rupes vähän selkiytymään, niin saatiin todisteita, että kyllä siellä sumun seassa vuori on.

 

Hostelli.

 

 

Aamulla kun lähdettiin, olikin jo paljon kirkkaampaa ja päästiin kävelemään yhdelle näköalapaikalle ihailemaan vuoria.

 



Mt Cookin korkein huippu oli kuitenkin edelleen pilven peitossa.

 

Mt Cookilta mentiin Rangitataan, missä kokeilin koskenlaskua. Hauskaa ja märkää oli! Hurjinta oli hypätä kymmenestä metristä kalliolta jokeen. Kuvamateriaalia ei näistä meiningeistä kuitenkaan ole.

 

Rangitatan jälkeen oli vuorossa Kaikoura, Uuden-Seelannin seafood capital. Pitkästä aikaa pääsin siis takaisin meren rannalle! Ja koska paikka on kuuluisa meren antimistaan, niin kokkailtiin ja maisteltiin vastapyydettyjä rapuja.

 



 

Tärkeintä Kaikourassa oli kuitenkin jälleen yhden unelman toteuttaminen. Päästiin nimittäin mereen uimaan villidelfiinien kanssa! Aamulla herättiin ennen kukonlaulua, puettiin märkäpuvut päälle (koska vesi oli jäätävää!) ja hypättiin veneeseen. Noin puolen tunnin etsimisen jälkeen löydettiin delfiiniparvi ja sitten vaan hypättiin sekaan!

Toista sataa delfiiniä siinä meidän ympärillä parveili.

 

Kaikourassa kävin myös moikkaamassa hylkeitä.

 







 

Kaikourasta palasinkin takaisin lähtöpisteeseen, eli Aucklandiin. Muutama päivä oli vielä jäljellä Uudessa-Seelannissa, joten päätin lähteä tutustumaan ihan pohjoisimpaan kärkeen. Otin bussin Paihiaan ja siellä vietin muutaman päivän.

 

 90 mile beach. Tällä kertaa ajettiin bussin kyydissä hiekkarantaa pitkin

 

 

Käytiin myös laskemassa hiekkadyynejä body boardilla.

 



Cape Reingan majakka, jonka takana Tasmanian meri ja Tyyni valtameri kohtaa.

 

Paihiasta palasin vielä kolmannen ja viimeisen kerran Aucklandiin. Syksyn hiipiessä eteläiselle pallonpuoliskolle, oli meikäläisen aika lähteä kohti trooppista Rarotongaa.

 

Vaahteranlehtiä ja tammenterhoja, niistä oli Aucklandin syksy tehty.