Mutta eipa menna liikaa asioiden edelle, hurjan paljon nahtavaa ja koettavaa edessa. Oon lievasti sannottuna innoissani, etta paasen taas reissun paalle kolmen kuukauden paikoillaolon jalkeen. Niin paljon siisteja juttuja tulossa!
Joulu ja uus vuoskin tuli ja meni. Jouluaatto alko ihan perinteisesti, kun keitin riisipuuroa, nam! Sit mentiin muksun kanssa uimaan ja ei taas tuntunu yhtaan joululta. :D Yhtakkia altaan reunalle ilmesty mies kolikkopussin kanssa ja alko heittelemaan kolikoita altaaseen. Niita siella lapset sukelteli ja keras kolehtia omiin minigrip-pusseihin. Me ei saatu yhtaan kolikkoa. Tyydyttiin katselemaan kauempaa tata himan elaimelliseksi yltynytta touhua. :D
Aattouinnin ja paikakreitten jalkeen paistettiin toinen satsi joulupipareita. Tulos ei ollut ihan yhta onnistunut kun ekalla kerralla. Ilma oli tosi hiostava ja taikina ei ollut ollenkaan yhteistyohaluinen. Jouduttiin lisailemaan vahan liikaa jauhoja, etta saatiin piparit pysymaan kasassa. Hyvin kuitenkin meni nama jauhopiparitkin kaupaksi. :D
Jouluaterialle tein elamani ensimmaisen porkkanalaatikon. Siita tuli ihan porkkanalaatikon makunen, joten hyva mina! Lisaks syotiin ainakin kinkkua, kalkkunaa, kalaa, perunaa, kurpitsaa ja salaattia. Jouluaterialla taalla oli koko perhe, eli isa, aiti, kaikki viis lasta seka isan aiti, sisko ja veli.
Kylma Baileys-munatoti oli makoisa tuttavuus. Glogia ei nailla heltailla osannut kaivata. :)
Taalla on tapana koristella joulukuusi tallasilla patukoilla, jotka sitten aattona tai joulupaivana poksautetaan. Parin kanssa vedetaan patukan moleemmista paista ja se, kumpi voittaa ton keskustan itselleen, saa sisalta loytyvan yllatyksen. Paasiaismunayllatysten kaltaisia pienia aarteita niihin on katketty.
Jouluaaton kruunasi neljan tunnin skype-treffit oman perheen kanssa, joten pitkaksi venyi paiva. :)
Uuden vuoden aattona kavin katsomassa raketteja meren rannassa. Ihmiset keraanty hyvissa ajoin rannalle erinaisin piknik-varustuksin. Toisilla oli retkituolit, jotkut levittayty vilteille ja osa kaivoi hiekkaan kolon, mihin kapertyi ihastelemaan raketteja. Lapset oli koristautunut samanlaisin valotikuin, jotka on meille tuttuja ruotsinlaivojen drinkeista. :D
Uuden vuoden kunniaksi sain myos vihdoin todisteta, etta meidan naapurimetsassa oikeesti asuu koalia! Oon kolme kuukautta niita sielta yrittany bongata ja vihdoin yks rohkea yksilo nayttayty. :)
On siis tullut aika jattaa taakse Coffsin kadut ja rannat...
...ja kaantaa katse kohti uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti